Edellisen kirjoituksen kommentit innostivat kertomaan omista kokemuksistani saksanseisojasta kotikoirana. Nämä ovat siis täysin omia kokemuksia, jotka eivät perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen tai lajiharrastukseen, vaan kolmen vuoden kokemukseen yhdestä yksilöstä.

Äijä on täysin käyttölinjainen koira, mikä tuottaa hieman haastetta ja toisaalta taas antaa paljon. Koirassa on virtaa kuin keskikokoisessa kylässä ja esimerkiksi remmilenkillä sitä ei saa uuvutettua. Kolme tuntia hihnan päässä ei tunnu Äijällä missään, mutta vastaava tai jopa lyhyempikin aika vapaana metsässä väsyttää sen jopa pariksi tunniksi :) Toisinsanoen Äijä on erittäin aktiivinen ja vilkas. Ei siis kannata murehtia tuntien lenkitystä päivittäin, sillä siitä ei ainakaan meillä ole mitään hyötyä. Eli teemme ihan peruslenkit ja mahdollisuuksien mukaan ulkoilutetaan vapaana. Toisaalta se hyvä puoli on vilkkaudessa, että siitä on aina seuraa kun haluaa. Ja osaa se silti olla rauhassakin, varsinkin ihan normaali kotioloissa.

Verrattuna taas esim. sileäkarvaisiin noutajiin, joita perheessä on ollut aiemmin, löytyy paljon eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä. Samanlaisina piirteinä voisi mainita mm. eloisuuden ja vilkkauden, sekä kiltin luonteen. Äijä jaksaa kantaa keppejä ja palloja heitettäväksi vaikka kuinka kauan. Erona taas näkisin Äijän upeat vaistot ja refleksit. On upeaa seurata, kuinka koira vaistomaisesti seisoo kaikki siilistä hevoseen, ilman että sitä on sille opetettu. Samoin lenkillä se menee nenä ilmassa siksakkia etsien jälkiä. Kaikista hienointa on katsella kun se pääsee maastoon vapaana, se on menoa se! 

Äijä on myös erittäin älykäs koira, kaikki peruskomennot se osasi jo 8 viikon iässä. Koirakoulussa se oppi helposti kaikki komennot. Itsekseen se opetteli mm. ovien avaamiset ym. taidot, joista taas en ole ollut kovin iloinen. Jos sillä on jano ja vesikuppi on tyhjä, se paukuttaa vessanpöntön kantta. Se varastaa vieraitten vaatekappaleita (yöpaidat, pipot, hanskat jne) ja tuo ne aina oikealle omistajalle. Se ymmärtää älyttömät määrät eri sanoja, joten välillä pitää olla varovainen puheissaan.

Karkeakarvaisia saksanseisojiakin on kuitenkin yhtä monta erilaista luonnetta kuin koiraa. Äijä oli pentueensa vilkkain ja sen huomaa. Samanlainen rontti tuo kuitenkin on kuin monet muutkin koirat. Yrittää ängetä syliin makaamaan ja kaipaa paljon rapsutuksia. Eli ei ehkä kaikista helpoin kotikoira, mutta erittäin hieno rotu silti. Voin suositella aktiiviseen perheeseen, mutta jos koiran kanssa haluaa päästä helpolla, kannattaa miettiä jotain muuta rotua.