Jostain syystä Jussille iski armoton karvanlähtö ja koko meidän koti oli valkoisessa karvapeitteessä, vaikka Hanna siivosi ahkerasti. Harjat ja karstat eivät auttaneet juuri ollenkaan, joten Hanna haki koiratarhalta lainaksi furminaattorin. Seuraavalla eläinkauppakäynnillä meille hankitaan sellainen ihan omaksi, on se niin tehokas vehje. Alla kuvassa furminaattori, sekä Äijä ja Jussi innokkaina tulossa käsittelyyn... "Ai mää vai?"

1840579.jpg

Kolmen viikon pakkolepo rupeaa näkymään toipilaissa patoutuneena energiana. Jussi kalastelee pieniäkin tekosyitä hyökätä Äijän takajalkoihin kiinni hampaineen ja levon lihottama Äijä pomppaa pystyyn pienestäkin äänestä. Motivaatiolelut on kaivettu kaapista käyttöön. Hanna on miettinyt, että jos Jussin haava ja Äijän etutassu antavat myöden, niin viikonloppuna koirat pääsevät purkamaan energiaansa metsälenkille. Saareen ei valitettavasti tulevana viikonloppuna päästä, mutta odotamme jo innolla huvilakauden päättäjäisiä. Energiaa puretaan olympiahengessä painimalla.

1840578.jpg

Hannan paluu normaaliarkeen on ollut koirille kova paikka. Molemmat haluavat nyt jatkuvasti huomiota ja nojatuolissa tahtoo olla kolmestaan ahdasta. Eikä tuo Äijä +30kg ole enää mikään sylikoira, mutta hellyyttä pitäisi silti saada. Eilen Jussi pääsi mukaan katsomaan Hannan kummipojan jalkapallo-ottelua. Jussi lähinnä istui ja ihmetteli, mutta sai myös paljon rapsutuksia vierailta ihmisiltä. Jussi tosin ei paljoa vieraista piittaa. Äijää ei voinut ottaa mukaan, johtuen sen pakkomielteestä pyöreitä esineitä kohtaan. Meillä niitä kutsutaan ÄPE:iksi (Äijän Pyöreä Esine), sillä sen oikean sanan Äijä ymmärtää ja sekoaa heti kun se mainitaan. Toinen vastaava sana on k i s s a, sen käytössä tulee olla hyvin varovainen Äijän aikana.